Antarktiksen kävijät kertovat tieteen tekemisestä äärirajoilla, upeista maisemista ja huimista lumimyrskyistä

Kun Suomessa vietetään parhaillaan kesää, Etelämantereella kärvistellään pakkasessa. Eteläisen pallonpuolen talvi on syvimmillään, mutta suunta on siellä kohti valoa: kaamos päättyy mantereen rannoilla olevilla tutkimusasemilla elokuussa, mutta ensimmäinen auringonnousu etelänavalla on odotettavissa vasta lokakuussa.

Marraskuussa alkaa jälleen uusi tutkimuskausi. Silloin ympäri vuoden käytössä olevia asemia korjataan, huolletaan ja varustetaan uuteen kauteen.

Yksi näistä on suomalainen Aboa. Se sijaitsee kuningatar Maudin maalla, jotakuinkin Etelä-Afrikan kohdalla Etelämantereella. Asema on ollut käytössä jo yli 30 vuotta, ja etenkin viime aikoina sitä on varusteltu ja paranneltu olennaisesti.

Tiedeykkösessä Suomen Etelämanner-logistiikasta ja siten myös Aboa-asemasta vastaava Mika Kalakoski kertoo paitsi asemasta, niin myös siitä, miten sinne mennään ja kuinka retkikunnat siellä toimivat. Arkiseen aherrukseen siellä sekoittuvat äärimmäisten olosuhteiden mukanaan tuomat hankaluudet, mutta myös maisemat, joille ei löydy vertaa.

Mukana ohjelmassa on myös Maanmittauslaitoksen tutkimuspäällikkö Jyri Näränen, joka on ollut tekemässä Etelämantereella painovoimamittauksia. Mittaukset kertovat selvästi, että Etelämannerkin liikkuu – se ei aina ole ollut etelässä, eikä se siellä pysy kuin hetken geologisessa aikamittakaavassa...

Ohjelman toimittaa Jari Mäkinen

Kuva: Pasi Ylirisku/ FINNARP.